1 · Oikeuden olemus ja henkilöoikeus
Oikeus-sanan kolme merkitystä, oikeuslähteet, tuomioistuimet, kelpoisuus, alaikäisen kauppa, valtuutus.
Teksti (lue, jos jokin jäi epäselväksi)
**Osa yksi. Oikeuden olemus ja henkilöoikeus.** Hei Mimmi. Tämä on tenttivalmennus. Kuuntele tämä autossa, keittiössä tai vaunuja työntäessä. Kaikki, mitä tarvitset, on tässä äänessä. Miten tätä kannattaa kuunnella? Niin, että kun kuulet kysymyksen, vastaat ääneen. Et mielessäsi, vaan oikeasti ääneen. Sitten kuulet oikean vastauksen ja vertaat. Tämä on koko menetelmän salaisuus: ääneen vastaaminen muistetaan, pelkkä kuunteleminen ei. Kaksi varoitusta alkuun. Ensimmäinen: tentti on kirjatentti, eli luentokalvot eivät tule tenttiin. Toinen: näitä äänitteitä ei ole tarkoitettu tenttivastauksiksi. Ne ovat lukemisen tuki. Vastaukset ja oppimispäiväkirjan kirjoitat itse omin sanoin. Tässä osassa on kaksi aihetta: oikeuden olemus eli koko kurssin kartta, ja henkilöoikeus eli se, kuka saa tehdä oikeustoimia ja kenen puolesta. **Oikeus-sanan kolme merkitystä.** Ensimmäinen asia, joka tentissä kysytään, on yllättävän yksinkertainen: mitä oikeus tarkoittaa? Sillä on ainakin kolme eri merkitystä. Ensimmäinen on oikeusjärjestys. Se on yhteiskunnan sääntöjen kokonaisuus, kaikille yhteiset pelisäännöt. Kun sanotaan, että Suomen oikeus muodostuu laista ja muista oikeuslähteistä, puhutaan juuri tästä. Toinen on subjektiivinen oikeus. Se on henkilölle oikeusjärjestyksen mukaan kuuluva valta. Esimerkiksi: minulla on oikeus vahingonkorvaukseen. Tässä oikeus on jonkun oma. Kolmas on arkikielen merkitys: tuomioistuin. Asia menee oikeuteen. Tämä ei ole juridinen termi, mutta se on hyvä tunnistaa. Ja muista vielä tämä: yhden henkilön oikeutta vastaa usein toisen velvollisuus. Oikeus ja velvollisuus ovat saman kolikon kaksi puolta. Tämä on oikeussuhteen perusrakenne. _KYSYMYS:_ Kysymys. Mitä tarkoitetaan subjektiivisella oikeudella? _VASTAUS:_ Subjektiivinen oikeus on henkilölle oikeusjärjestyksen mukaan kuuluva valta, esimerkiksi oikeus vahingonkorvaukseen. Se eroaa oikeusjärjestyksestä, joka on koko sääntökokonaisuus. **Oikeusvaltio ja vallan kolmijako.** Suomi on oikeusvaltio. Se tarkoittaa, että julkinen valta käytetään lain nojalla. Kukaan ei ole lain yläpuolella, ei edes eduskunnan enemmistö. Perustuslaki on kaiken yläpuolella. Valta jaetaan kolmeen osaan, jotta se ei keskittyisi yhdelle taholle. Tämä on vallan kolmijako. Lainsäädäntövalta kuuluu eduskunnalle. Hallitusvalta eli toimeenpanovalta kuuluu tasavallan presidentille ja valtioneuvostolle. Tuomiovalta kuuluu riippumattomille tuomioistuimille. Muistisääntö: laki, hallitus, tuomio. Eduskunta säätää, hallitus panee täytäntöön, tuomioistuin ratkaisee. Tuomioistuimen riippumattomuus on oikeusvaltion ydin. Tuomari ei saa ohjeita poliitikolta. Jos tämä kohta unohtuu, palaa tähän: kolmijako on vallan hajauttamista, ei vain hallinnon järjestelyä. _KYSYMYS:_ Kysymys. Kuka käyttää tuomiovaltaa Suomessa? _VASTAUS:_ Riippumattomat tuomioistuimet. Lainsäädäntövalta on eduskunnalla ja hallitusvalta presidentillä ja valtioneuvostolla. **Oikeuslähteet. Tämä on tentin varmin aihe.** Oikeuslähde tarkoittaa sitä, mistä oikeusjärjestyksen sisältö löytyy. Suomen oikeudessa tärkein on laki. Oikeuslähteet jaetaan kolmeen koriin. Ensimmäinen kori on vahvasti velvoittavat. Niitä on pakko noudattaa. Ne ovat laki, asetus ja viranomaismääräys. Laki on eduskunnan säätämä. Asetus tulee valtioneuvostolta, ministeriöltä tai presidentiltä, ja se annetaan lain nojalla. Viranomaismääräys on esimerkiksi Ruokaviraston määräys, joka perustuu lain valtuutukseen. Toinen kori on heikosti velvoittavat. Ne pitää ottaa huomioon, mutta ne eivät sido samalla tavalla. Niitä ovat lainvalmisteluaineisto, tuomioistuinratkaisut ja oikeustiede. Lainvalmisteluaineisto eli esityöt kertoo, mitä lailla on haluttu. Tärkein on hallituksen esitys. Tuomioistuinratkaisuista tärkein on korkeimman oikeuden ennakkopäätös. Oikeustiede on lainoppineiden tulkintaa siltä varalta, ettei muuta ole. Kolmas kori on sallitut. Niitä saa käyttää. Niitä ovat maantapa eli vakiintunut käytäntö, kansainväliset sopimukset ja EU-oikeus sekä yleiset oikeusperiaatteet kuten kohtuus ja vilpittömän mielen suoja. Muistisääntö on kolme kovaa, kolme pehmeää, loput vapaaehtoisia. Kovat: laki, asetus, viranomaismääräys. Pehmeät: esityöt, oikeuskäytäntö, oikeustiede. Yksi tärkeä nyanssi. Laki ei pysty eikä aina edes halua säännellä kaikkea tyhjentävästi. Siksi maantavalla, ennakkopäätöksillä ja oikeustieteellä on käytännössä suuri merkitys. Lain sanamuoto on lähtökohta, ei aina lopputulos. Ja ristiriidasta: EU-oikeus menee kansallisen lain edelle. Perustuslaki on kaiken yläpuolella. Asetus ei saa olla lain vastainen. _KYSYMYS:_ Kysymys. Luettele oikeuslähteet järjestyksessä ja kerro, mikä niistä on vahvin. _VASTAUS:_ Vahvasti velvoittavat: laki, asetus ja viranomaismääräys. Heikosti velvoittavat: lainvalmisteluaineisto, tuomioistuinratkaisut ja oikeustiede. Sallitut: maantapa, EU-oikeus ja kansainväliset sopimukset sekä oikeusperiaatteet. Vahvin on laki. **Tuomioistuimet. Kolme ryhmää.** Yleiset tuomioistuimet käsittelevät riita- ja rikosasioita. Ensimmäinen aste on käräjäoikeus, toinen aste hovioikeus ja ylin on korkein oikeus. Korkein oikeus antaa ennakkopäätöksiä ohjatakseen lainkäyttöä, ja sinne tarvitaan valituslupa. Yleiset hallintotuomioistuimet käsittelevät julkisen vallan ja yksityisen välisiä asioita. Ensimmäinen aste on hallinto-oikeus ja ylin on korkein hallinto-oikeus. Erityistuomioistuimet ovat markkinaoikeus, työtuomioistuin, vakuutusoikeus ja valtakunnanoikeus. Markkinaoikeus käsittelee muun muassa kilpailu- ja markkinaoikeudellisia asioita ja kuluttajansuoja-asioita. Työtuomioistuin tulkitsee työehtosopimuksia. Vakuutusoikeus käsittelee sosiaalivakuutusasioita. Muistisääntö: käräjä, hovi, korkein. Hallinnossa hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus. Erityiset: markkina, työ, vakuutus. Kolme kirjainta, kolme tuomioistuinta. _KYSYMYS:_ Kysymys. Mihin tuomioistuimeen mennään, jos riita koskee julkisen vallan päätöstä? _VASTAUS:_ Hallinto-oikeuteen. Yleiset hallintotuomioistuimet käsittelevät julkisen vallan ja yksityisen välisiä asioita, ja ylin aste on korkein hallinto-oikeus. **Laintulkinta. Kun sanamuoto ei ratkaise.** Kun lain sanamuoto on epäselvä, käytetään tulkintamenetelmiä, usein yhdessä. Sanamuodon mukainen tulkinta kysyy, mitä sanoilla sanotaan. Systemaattinen tulkinta kysyy, miten säännös sopii muuhun lainsäädäntöön. Historiallinen tulkinta katsoo esitöistä, mitä on haluttu. Teleologinen tulkinta kysyy, mikä on lain tarkoitus ja mitä sillä suojataan. Näiden lisäksi voidaan käyttää analogiaa eli soveltaa sääntöä samankaltaiseen tapaukseen varoen, ja supistavaa tai laajentavaa tulkintaa. Tenttivastauksessa tämä kannattaa sanoa näin: säännöksen sanamuoto ei suoraan ratkaise asiaa, joten tulkinnassa on otettava huomioon lain tarkoitus ja oikeuskäytäntö. Se on pisteitä tuottava lause. **Henkilöoikeus. Kolme käsitettä, jotka menevät sekaisin.** Nyt siirrytään henkilöoikeuteen ja sivuihin kuusikymmentäkolme – kahdeksankymmentäneljä. Tässä osassa on kolme käsitettä, jotka menevät todella helposti sekaisin. Opettele ne nyt kunnolla. Oikeussubjekti on taho, jolla voi olla oikeuksia ja velvollisuuksia. Se voi olla luonnollinen henkilö eli ihminen, tai oikeushenkilö eli yhtiö, yhdistys tai säätiö. Oikeuskelpoisuus vastaa kysymykseen: voiko tällä taholla ylipäätään olla oikeuksia ja velvollisuuksia? Se on passiivinen ominaisuus. Kaikilla luonnollisilla henkilöillä on se. Se alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan. Sikiöllä voi olla oikeuskelpoisuus tietyin edellytyksin jo ennen syntymää, esimerkiksi perintöoikeus, jos hän elää syntymän jälkeen. Oikeustoimikelpoisuus eli toimintakelpoisuus vastaa kysymykseen: voiko tämä taho itse pätevästi tehdä oikeustoimia? Se on aktiivinen kyky. Se saavutetaan kahdeksantoista vuoden iässä, kun henkilöstä tulee täysivaltainen. Muistisääntö: kelpoisuus kertoo, kykeneekö omistamaan. Toimintakelpoisuus kertoo, kykeneekö tekemään. Vastasyntynyt lapsi omistaa, mutta ei tee kauppaa. Ja vielä kattokäsite: oikeudellinen toimintakyky. Se tarkoittaa toimintakelpoisuutta ja oikeudellista vastuunalaisuutta yhdessä. _KYSYMYS:_ Kysymys. Mitä eroa on oikeuskelpoisuudella ja oikeustoimikelpoisuudella? _VASTAUS:_ Oikeuskelpoisuus on passiivinen: taholla voi olla oikeuksia ja velvollisuuksia. Oikeustoimikelpoisuus on aktiivinen: taho voi itse pätevästi tehdä oikeustoimia, ja se saavutetaan kahdeksantoistavuotiaana. **Alaikäisen oikeustoimet. Tentin klassikko.** Vajaavaltainen on alle kahdeksantoistavuotias tai vajaavaltaiseksi julistettu. Vajaavaltaiseksi julistaminen on poikkeuksellista ja vaatii tuomioistuimen päätöksen. Nykyisin suositaan lievempää keinoa: edunvalvojan määräämistä. Alaikäinen voi tehdä pätevän oikeustoimen, jos se on yhtä aikaa kaksi asiaa: olosuhteisiin nähden tavanomainen ja merkitykseltään vähäinen. Esimerkki. Seitsemänvuotias ostaa kolmen euron tarrapakkauksen. Se on ikään nähden tavanomainen ja vähäinen, joten kauppa on pätevä. Sama lapsi haluaa ostaa tuhannen neljänsadan euron sähkörummut. Rummut voivat olla ikätasoon nähden tavanomainen harrastus, mutta hinta ei ole vähäinen. Siksi kauppa ei ole pätevä ilman huoltajan lupaa. Jos lapsi olisi ansainnut rahat omalla työllään ja olisi viisitoista, hän voisi ostaa ne itse. Ansa on tässä: tavanomainen ei riitä yksin. Tarvitaan molemmat, tavanomainen ja vähäinen. Ikärajat lyhyesti: viisitoista vuotta on työsopimus ja rikosvastuu. Kahdeksantoista on täysivaltaisuus, avioliitto ja testamentti. Vastuunalaisuudesta vielä tärkeä ero. Siviilioikeudellisella vahingonkorvausvastuulla ei ole alaikärajaa. Myös lapsi voi joutua korvaamaan vahingon, mutta korvausta sovitellaan iän ja kehitystason mukaan. Rikosoikeudellinen vastuu alkaa viidestätoista vuodesta. Alle viisitoistavuotiasta ei syytetä eikä rangaista, vaan häneen voidaan kohdistaa lastensuojelutoimenpiteitä. _KYSYMYS:_ Kysymys. Milloin alaikäisen tekemä kauppa on pätevä? _VASTAUS:_ Kun se on sekä olosuhteisiin nähden tavanomainen että merkitykseltään vähäinen. Molemmat ehdot tarvitaan. Muuten tarvitaan huoltajan suostumus. **Edustus ja valtuutus.** Edustus tarkoittaa, että joku toimii toisen puolesta niin, että oikeusvaikutukset syntyvät päämiehen nimiin. Välittömässä eli suorassa edustuksessa päämies käy ilmi heti, ja sopimuspuoli on päämies. Esimerkiksi toimitusjohtaja on yrityksen välitön edustaja. Välillisessä eli epäsuorassa edustuksessa edustaja itse on sopimuspuoli, ja oikeudet siirretään erikseen kolmannelle. Esimerkiksi komissionsaaja. Kolmas rooli on välittäjä. Välittäjä saattaa osapuolet yhteen ja välittää tahdonilmaisuja, mutta ei tee sopimusta kenenkään puolesta. Jos välittäjälle annetaan valtuutus tehdä sopimus, hänestä tulee edustaja. Edustajalla on huolellisuusvelvoite. Jos edustaja toimii velvollisuuksiensa vastaisesti ja aiheuttaa päämiehelle vahingon, hän on vahingonkorvausvelvollinen. Edustaja ei kuitenkaan vastaa vahingosta, jonka päämies itse aiheuttaa sopimuskumppanilleen. Valtuutuksen perussäännös on oikeustoimilain kymmenes pykälä. Kun valtuutettu tekee oikeustoimen valtuutuksen rajoissa valtuuttajan nimessä, oikeustoimi sitoo valtuuttajaa, ei valtuutettua. Sitten ero, joka kysytään: kelpoisuus ja toimivalta. Kelpoisuuden ylitys tarkoittaa, ettei valtuutetulla ole lainkaan oikeutta tehdä sellaista oikeustointa. Silloin oikeustoimi ei sido. Toimivallan ylitys tarkoittaa, että valtuutettu sai valtuutuksen mutta toimi ohjeiden vastaisesti. Oikeustoimilain yhdestoista pykälä sanoo: oikeustoimi ei sido valtuuttajaa, jos kolmas henkilö tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että valtuutettu ylitti toimivaltansa. Jos kolmas oli vilpittömässä mielessä, oikeustoimi sitoo valtuuttajaa, ja valtuuttaja voi vaatia korvausta valtuutetulta. Muistisääntö: kelpoisuus, ei saa lainkaan. Toimivalta, sai mutta ylitti ohjeen. Vilpitön kolmas voittaa. Valtuutus lakkaa peruutuksella, ja tapa riippuu siitä, miten valtuutus on annettu. Erityinen tiedonanto peruutetaan ilmoituksella samalle henkilölle. Sanomalehdessä julkaistu peruutetaan samassa lehdessä. Asiakirjaan perustuva peruutetaan ottamalla asiakirja takaisin tai julistamalla se tehottomaksi. Valtuuttajan kuolema ei lähtökohtaisesti lakkauta valtuutusta, ellei erityisistä syistä muuta johdu. Prokura on kaupparekisteriin merkittävä laaja valtuutus edustaa elinkeinonharjoittajaa. Prokuran peruuttamisessa, kun se on ilmoitettu kaupparekisteriin, noudatetaan erityissäännöksiä. Ja vielä yksi pykälä: jos joku esiintyy toisen valtuutettuna voimatta näyttää valtuutusta, eikä päämies hyväksy oikeustointa, hän on velvollinen korvaamaan kolmannelle aiheutuneen vahingon. Tämä on oikeustoimilain kahdeskymmenesviides pykälä. _KYSYMYS:_ Kysymys. Milloin valtuuttaja voi vedota siihen, että valtuutettu ylitti toimivaltansa? _VASTAUS:_ Silloin, kun kolmas henkilö tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää toimivallan ylityksestä. Jos kolmas oli vilpittömässä mielessä, oikeustoimi sitoo valtuuttajaa. **Kertaus. Kolme asiaa tästä osasta.** Ensimmäinen: oikeuslähteet kolmessa korissa. Kovat, pehmeät ja sallitut. Tentissä kysytään aina, mikä sitoo ja mikä ei. Toinen: kelpoisuus ja toimintakelpoisuus. Omistaminen ja tekeminen. Alaikäisen kauppa vaatii kaksi ehtoa. Kolmas: valtuutus. Oikeustoimilain kymmenes pykälä sitoo valtuuttajan, yhdestoista suojaa vilpitöntä kolmatta. Kelpoisuus, ei saa lainkaan. Toimivalta, ylitti ohjeen. Seuraavassa osassa mennään sopimuksen syntyyn. Se on tentin suurin aihe. Jos tämä osa tuntui helpolta, hyvä. Jos ei, kuuntele tämä vielä kerran ennen seuraavaa.